Orientaatiota, afrikkalaista popitusmusaa ja krokotiileja

Tyoharjoittelua?

Valilla mietin, etta miksi olen taalla. Tyoharjoittelussa, kylla. Mutta valilla tuntuu, etta taalla ololle onkin jokin ihan muu tarkoitus. Laskin tunteja, joita harjoittelun aikana tulisi tehda ja saa nahda miten ehdin. Huomenna alkaa koulu taalla, mutta kuulin, etta tiistaista torstaihin olenkin jossain pikkukylassa parin tunnin venematkan paassa. Tosi hienoa paasta sinne, mutta sekin syo jo viikon harjoittelusta. No, ehkapa taalla ololle onkin jokin muu(kin) tarkoitus.

Orientaatiota ja haasteita...

Tama viikko onkin ollut orientaatiota tiimin tyohon taalla. OM:lla on taalla tiimilaisia ympari maailmaa ja tyota on monenmoista. On ollut hienoa kuulla, miten kukin on tanne paatynyt ja nahda, miten arvokasta tyota he taalla tekevat. On tosiaan aikamoinen uhraus luopua lansimaalaisesta hyvinvointielamasta ja tulla tanne. Isona haasteena itsellani on ainkin kuumuus.  Vaikka kuumin aika on vasta joulu-tammikuussa, on taalla kuin saunassa. Toinen haaste talla hetkella on nukahtaminen. Meinasin ottaa korvatulpat, ja nyt kaduttaa etten ottanut. Oisin koirat ulvovat kilpaa ja jossain “baarissa” soi afrikkalainen popitusmusa ja kovaa. Se on janna, silla vaikka afrikkalaisilla ei muuta olisi, on heilla kovat kaitsarit – ja siitahan he ovat ylpeita! Parin viikon paasta on presidentin vaalit, joten kaupungilla kulkee autoja, joiden kaitsarit huutavat musiikkia ja kannatushuutoja omalle ehdokkaalle, ja sen aanen varmasti kuulee koko kaupunki. Jaan huoneeni eraan Papua Uusi-Guinealaisen naisen kanssa, ja han haluaa ehdottomasti pitaa ikkunan auki, jotta olisi viileampi. No, korvatulppien metsastys jatkuu.

Vetta ja krokotiileja

Yli viikon uurastuksen jalkeen kaivosysteemi on saatu kaivettua syvemmaksi ja nyt meilla tulee taas vetta! Tosin pesu jarvessa olisi edelleen paljon mieluisampaa, mutta. Eilen illalla eras tyontekija katseli, kun meidan koira taalla oli rannassa pyydystamassa rottia. Samaan aikaan kaksi isoa krokotiilia oli aikeissa pyydystamassa koiraa. Juuri meidan rannassa, jossa uimme ja pesemme pyykkia. Onneksi koira saatiin pelastettua, mutta nyt ei kylla ole jarveen menemista ainakaan hetkeen… Mutta hassua, miten uskollinen Jumala on – juuri kun mahdollisuutemme jarvessa peseytymiseen lakkasi ainakin toistaiseksi, saimme veden sisalle! Toivottavasti vesi myos riittaa.

No mitas muuta, kuin krokotiileja ja tyoharjoittelua (tai sen puutetta). Perjantaina olimme sairaalassa, keskusteltiin ja rukoiltiin potilaiden kanssa. Jalleen oli suru nahda, miten huonoissa oloissa potilaat taalla ovat. Eilen illalla istuskelin ilta-auringossa veneessamme ja katselin kaunista auringonlaskua. Kaunista! Tanaan pesin pyykkia rannalla (juu, olin varovainen krokotiilien kanssa, pari tyyppia oli mukana vahtimassa vetta..). Paikallisia lapsia oli uimassa ja huusi “muzungu, muzungu” eli “valkoihoinen”! Hih. Taalla se on kuitenkin “positiivinen tervehdys”.