Koti ja koulu

Koulu on kivaa!

Viime viikolla pohdin, miten selvian harjoittelusta. Taman viikon olen opettanut ja todellakin nauttinut! Toki haasteita on ja paljon, ja ne monet niista hyvin erilaisia kuin Suomessa. Olen jutellut paljon eraan etela-afrikkalaisen opettajan kanssa, joka on taalla avustamassa koulussa. On hienoa, etta on joku, jonka kanssa voi keskustella, mita hyva opetus voisi olla ja mita se voisi tassa koulussa olla. Mietimme, etta koulutyo taalla on kuin norsun syonti. Tuntuu mahdottomalta olla auttamassa tai edistamassa sita millaan tavoin, tyota kun on NIIN paljon. Mutta norsunkin voi syoda pala palalta ja pala palalta voimme myos koulussa olla auttamassa pienissa asioissa ja edistamassa pienin askelin. Opettajat taalla odottavat oppivansa paljon minulta (mika toki kannustaa suunnittelemaan tunnit mahdollisimman hyvin!), mutta uskon etta mina opin viela enemman taalla ollessani.

Yksi hassu juttu taalla on paikallisten englannin kieli. Valilla se pistaa nauramaan, valilla mietityttamaan... Bemban kielessa melkein kaikki sanat loppuvat i-kirjaimeen, joten he yrittavat myos paattaa kaikki sanat englannissa i-kirjaimeen. Kun opettaja luokassa laskee, han laskee “eighti, nini, teni, eleveni…” Ja jostain syysta kaikki vaihtaa l ja r –kirjainten paikkaa sanoissa, erityisesti lapset. Rat on lat ja play on pray. Tanaan yksi taalla olleista oli kirkossa ollessaan kuullut jonkun nuoren sanovan “We play for Zambia erections.” Jep.

Juuri kun olen innoissani suunnittelemassa ensi viikon tunteja, tulee tieto, etta luultavasti ensi viikolla ei ole kuin maanantaina koulua. Tiistaina on presidentin vaalit ja lasten on liian vaarallista kavella pitkat matkat kun mita luultavammin se ei ensi viikolla ole kovin turvallista. No ehkapa keksimme jotain muuta korvaamaan tunteja…

Koti

Paikka alkaa tuntumaan kodilta. Ihania ihmisia ymparilla ja asioihin alkaa tottumaan, paitsi kuumuuteen...(ja asioita Suomessa alkaa pitamaan aika luksuksena..;) Mun sangyn ylapuolella on ainakin seitseman isoa hamahakkia, mutta musta jotenkin vaan tuntuu, etta ne kuuluu sinne, eika niita siksi tarvi pelata. Niin, ja sain korvatulpat yhdelta tytolta, joten yot voi nukkua rauhallisesti. Kumma juttu on myos kahvi. Suomessa en juo kuin aamukahvin, ja taalla sanoin ensimmaisena iltana etten muuten juo kahvia. No niin vain kavi, kuten aina Afrikassa, etta kahvikuppi on kadessa lahes aamusta iltaan… (ehka se johtuu maidosta, joka on melkein kuin kermaa…)

Pari paivaa oon ollut kipeena. Kuumetta ja paa sairaan kipeena. Tyypit rukoili ja meinas etta ellei olo oo parempi tanaan, maanantaina mennaan malariatestiin. Onneksi tanaan oli superpaljon parempi olo eika lainkaan paa kipea!

Kaytiin myos poliisiasemalla perjantaina, koska viisumi pitaa uusia. Mulla piti olla business viisumi (jonka uusiminen maksaa 150 euroa), mutta yhtakkia huomattiinkin, etta mulla on visitor-viisumi, jota ei voi uusia, eli maksimiaika on 30 paivaa. Poliisiseta oli hyvalla tuulella ja paatti etta mun harjoittelu tai tyo taalla kuulostaa niin hyvalta, etta voin hyvin olla pitempaan ilman mitaan maksua!! Toinen poliisitati alkasi miettimaan, mita voisin tuolla saastyneella rahalla tehda – ostaa vaatteita? Ruokaa? Tehda jotain kiva? :) Sambialaisilla on kylla ihan huippu huumorintaju! Nama osaa nauraa vaikeille ja vaarallisille asioille. Mikaan ei ole liian pienta tai suurta, etteiko sita voisi ottaa huumorilla ja nauraa.