Kotiopetusta ja illallisia
Taa viikko on vaan huristanut ohi. Presidentin vaalit oli tiistaina, joka oli kaikille vapaapaiva. Ja meidan koulussa koko viikko oli vapaata, koska uusi presidentti ilmoitettiin vasta perjantaina. Olin loppuviikon kotiopettamassa yhdessa perheessa. Perheen aiti kertoi, etta lapset eivat oppineet valtion koulussa mitaan, joten paattivat ottaa lapset kotiopetukseen. Nyt kaikki naapurit haluaisivat tuoda lapsensa heille opetettavaksi.
Talla viikolla oon saanut viettaa monia iltoja paikallisten perheiden luona illallisella, mista oon nauttinut. En ehka ole nauttinut ruoasta niinkaan, mutta seurasta ja siita, etta heidan kanssaan eniten oppii kultuurista. Tanaan olin kylan toisella puolella vahan koyhemmalla alueella yhden tyontekijan luona, ja han kertoi kuinka suuri etuoikeus hanen perheelle on, etta olin heilla kylassa. Yritin kertoa, etta taitaa olla suurempi etuoikeus, etta mina saan olla heilla kylassa.
Jotain, mita kaipaan. Jotain, mita tulen kaipaamaan.
Valilla sita kaipaa asioita Suomesta. Kun sita pesee pyykkia vahan valia, kaipaa pesukonetta. Ja kun taala tosiaan hikoaa kuin pieni sika, tulee pyykkia usein ja paljon. Kaipaan myos suklaata! Koko kylasta ei loydy ainoatakaan suklaapalasta (eika kylla muutakaan karkkia). Nyt olen alkanut kaivata myos puhdasta keittiota (jossa ei lentele miljoonaa karpasta eika jokaisessa ruokajutussa juokse muurahaisia tai muita otuksia). Toisaalta sita myos kaipaa iltoja, jolloin ei tarvitse vahan valia lisailla hyttysmyrkkya (olen uskollisesti kuluttanut jo kaksi purkillista). Niin, ja en uskonut kaipaavani Suomen viileaa syksya, mutta aina valilla kun vain istuukin ja hikoaa ku isommankin urheilusuorituksen jalkeen, miettii, etta Suomen syksy on toisaalta ihan jees. Mutta kun menee rannalle istuskelemaan tuulen aareen ja katselee jarvelle laskevaa aurinkoa, unohtaa viileyden kaipuun aika nopeesti…:) Toisaalta taalla on monia asioita, joita tulen varmasti kaipaamaan Suomessa. Aivan ihanat ihmiset ja se, etta aina on seuraa, kun sita kaipaa (ja aika usein myos silloin, kun sita ei kaipaa..). Jarvi, hiekka ja aurinko. Kiireettomyys. Aitous. Valittaminen. Ihanat lapset. Oma rauha kaikkien ihmisten keskellakin (ei televisiota, ei surffailua netissa, ei radiota…).
Mika mua on taalla puhutellut paljon, tiivistyy hyvin Matt. 16:24-25. Voi sita noyryytta naissa ihmisissa ja aitoa halua palvella Jumalaa ja lahimmaista. Kun oppisi nailta ihmisilta tuosta edes pienen palan kotiin viemisiksi…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti