Rento Afrikka - stressiton harjoittelu
Viimeiset opetustunnit takana, aika ihmeellista. Aika on vaan lentanyt! Kun lahdin harjotteluun tanne, ajattelin, etta tulen stressaamaan PALJON ja viettamaan suurimman osan ajastani tunteja suunnitellessani, erityisesti kielen ja toisen kulttuurin takia. Mutta. Tama on ollut harjoitteluista se, jota olen vahiten stressannut! Koulu on vaan tuntunut luontaiselta paikalta opettaa ja koska taalla ei ole miljoonia opetusmateriaaleja, mita kayttaa ja siten tuhlata niiden miettimiseen aikaa. Tanaan multa kysyttiin, mita olen itsestani oppinut tana aikana. Vastasin, etta ainakin nyt tiedan, etta musta on opettamaan maailman toisella puolella englanniksi (- ja kylla, kaytin viime viikolla jopa bemban kielta tunneillani!) Melkeinpa voisin kuvitella tyoskentelevani tassa koulussa tulevaisuudessa… Vaikka ehka bemban kieli kuitenkin kaipaisi viela aika paljon harjoitusta..;)
Talla viikolla vierailin myos kaupungin koulussa eka- ja tokaluokalla seka erityisluokassa. Jokaisessa luokassa on 60-80 oppilasta. Periaatteessa kouluilla on luokkakokojen rajat, mutta kaytannossa ne eivat toimi, silla kouluja ei ole tarpeeksi. Nytkaan kaikki halukkaat eivat paase kouluun. Haastetta tosiaan riittaa opettajilla ja oppilailla! Ei ole helppoa varmistaa, etta kaikki oppivat, ja puolet oppilaista eivat jatkakaan peruskoulun jalkeen, koska heidan tiedot eivat ole riittavat. Luokissa ei myoskaan ole minkaanlaisia opetusmateriaaleja tai kirjoja. Eskarista lahtien oppilaat kopioivat tehtavat taululta omiin vihkoihin ja sen urakan jalkeen viela yrittavat jaksaa tehda tehtavat. Myos erityisluokassa oli oppilaita 20, ja opettajalla tosiaan riitti haastetta hyvin erilaisten oppijoiden kanssa. Valitettavaa oli kuulla, etta kaupungissa on moninkertaisesti erityisoppilaita, jotka eivat ole mahtuneet kouluun. Oli kuitenkin hienoa nahda opettajien into opettamiseen ja kaikki se karsivallisyys kaikkien oppilaiden keskella!
Tulin siis tekemaan harjoitteluni tanne. Mutta musta tuntuu, etta harjoittelu on ollut vain hyvin pieni osa kaikkea sita, missa oon saanut olla mukana ja mita oon taalla oppinut. Jollain oli aika paljon isommat suunnitelmat mulle kuin mita itsellani oli...:)
Vetta taivaalta ja jarvesta
Taala orpokoulussa opettajat menevat joka lauantai vierailemaan muutaman lapsen kotona. Kahtena vapaana lauantaina mun on pitanyt menna mukaan, mutta kumpanakin olen ollut kipeana.. Taitaa olla opettajan vika kuitenkin olla kipeana viikonloput… Tosin monet ovat flunssasa nyt ja sanovat sen johtuvan saan muutoksesta. Eli nyt on tullut VIELA kuumempaa (lokakuu kuulemma kuumin kuukausi) ja sadekausi lahestyy. Pari paivaa sitten saatiin eka sade kuivan kauden jalkeen, oli aika hienoa! Valitettavasti vain ehdin lahtemaan juuri ennen mangoaikaa, kun kaikkialla on niin herkullisen nakoisia mangopuita!
Viela ennen lahtoa sain nakojaan muistutuksen siita, etta vesi ja sahko eivat ole itsestaan selvyyksia. Kolme paivaa koko kaupungissa oli vesi poikki ja pari paivaa sahkot. Yleensa sahkokatkoksia on usein, mutta kestavat vain muutaman tunnin. Mutta veden kanssa tassa kaupungissa on suuria ongelmia, mita ihmettelen suuresti – onhan kaupunki maailman toiseksi syvimman jarven aarella! Siitakin selvittiin (ja saatiin hyva syy uida taas jarvessa! ;)
Kohti etelaa... ja pohjoista
Huomenna koittaa matka kohti etelaa. Juuri kun on alkanut enemman tutustua ihmisiin, joutuu jo lahtemaan. Tuntuu, etta hyvin olisin voinut viettaa vaikka pari viikkoa viela taalla. Huomenna siis tapotayden bussin kyytiin kohti Kabwea, jossa saan hyvalla tuurilla nukkua kolmen tunnin younet ennen bussimatkaa kohti Livingstonea. Kabwesta mukaan tulee aiempi kamppis taalta ja yhdessa lahdemme viisumirahasaastoilla kohti Victorian putouksia! Lusakassa vietan viela muutaman paivan ja sitten kohti lansimaista kulttuurishokkia…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti