Leppoista eloa

Se taivaallinen ranta ja pikku visiitti Tansaniaan

Neljä päivää mahtavalla rannalla, taivaallista ruokaa (ainakin verrattuna totuttuun), mahtava majoitus ja rauhaa. Tätä oli meidän loma Isanga Bayssa, vain puolen tunnin venematkan päässä. Hyvistä suhteista ylläpitäjiin johtuen saimme majoituksen ilmaiseksi (joka normaalisti maksaisi noin 80 euroa yöltä) ja maksoimme vain ruoista. Oli ihana päästä uimaan ja melomaan ilman pelkoa, koska tällä rannalla krokotiilit eivät viihdy. Lilluin siis vedessä tulevienkin päivien edestä!

Ranta ja vain meidän käytössä :)

Kaksi ensimmäistä päivää olin kovassa kuumeessa, joka tosin lähti yhtä nopeasti kuin tulikin. Joten kolmantena päivänä menimme Bethin ja Patrickin kanssa Kalambon vesiputouksille kiipeämään. Kalambon vesiputous on Afrikan toiseksi korkein ja mahtava sellainen! Sinne ei pääse kuin kiipeämällä (viitisen tuntia edestakaisin) haastavassa maastossa. Ennen lähtöä korostettiin, että ei kannata lähteä, ellei ole 100 prosenttisen kunnossa. Päättelin, että jos olen kuumeen jälkeen fyysisesti 80 prosentin kunnossa ja siihen lisää 20 prosenttia suomalaista sisua, niin olen varmasti kunnossa. Ja toisaalta, myös Patrick oli vatsataudissa. Meillä oli nopeajalkainen opas, mutta: We made it ja oli ehdottomasti oli kiipeämisen arvoinen reissu!

Almost there!

Ainniin, käveltiin muuten Tansanian puolelle vesiputousten yläpäässä. Näin kuivana kautena se oli mahdollista, oppaan tukemana. Ja tää on yks niistä asioista, joista kerrotaan vanhemmille jälkikäteen. Ei ihan se turvallisin tapa ylittää vesiputousta kun pudotus on reilu parisataa metriä…;)

Täs vaihees mun sydän hakkas aika lujaa, ainakin kun erehdyin katsomaan taakseni pudotusta...;)

Tansaniassa! Minä, Beth ja Patrick.

Running 4 the World!
Viime lauantaina herättiin klo 4:30, valmiina urheilemaan! Kyseessä oli Run for the World –tapahtuma, johon osallistui yhteensä 19 OM:n kenttää ympäri maailmaa. Tarkoituksena oli siis juosta ja rukoilla. Lähdimme klo 5.00 aamulla juoksemaan lenkin kolmessa ryhmässä: kilpailijat (12 km), juoksijat (6km) ja kävelijät (6km). Päädyin juoksijoihin, ja olipa hieno kokemus auringon noustessa juosta Sambian kylien läpi! Enkä olisi uskonut, että olisin koko matkan pystynyt juoksemaan kuumassa, mäkisessä ja kivisessä maastossa. Mutta tein sen (juostiin koko matka yhdessä Bethin kanssa kannustaen toisia) ja olipa hyvä fiilis! Välillä tosin saatiin pitkiä katseita, kun muzungu-tytöt juoksevat kylien läpi. Kun lapset seurasivat perässä ja ihmiset huusivat kannustushuutoja oli aika voittajafiilis! J

 

Koulu muuten alkoi vihdoin viime viikolla, mutta siitä lisää seuraavassa blogissa. Ehkä parempi ensin sulatella ”koulukulttuurishokkia” ja päivittää blogia vähän kevyemmillä ajatuksilla..;)