Asiaa eläimistä ja ruoasta

Asiaa eläimistä

Eilen löysin huoneestani kaksi punkkia. Mietin kuinka inhoan punkkeja, sietäisin mieluummin jopa hämähäkkejäkin (joita pelkään ja inhoan PALJON). Eipä mennyt kuin viitisen minuuttia kun kämpässäni vilisti ehkä suurin hämähäkki minkä olen ikinä nähnyt! (Mitä tulikaan ajateltua…) Ajoin aikani sitä takaa, mutta sekin oli haaste, kun en uskaltanut astua kengällä sen päälle, koska se oli liian iso. Lopulta se kiipesi kämpän ainoalle sohvalle, enkä sitä sen koommin nähnyt. Enkä sen koommin ole pystynyt sohvalla istumaan.

Iltasin kuullaan ja nähdään pöllöjä. Pöllöpariskunta asuu katolla ja yöllä ne pitää kummallista mekkalaa (ei mikään kaunis huhuu) ja treenaa varmaan seuraaviin olympialaisiin (KOVA mekkala ja pomppiminen).

Ekana päivänä kun tultiin tänne, löydettiin kameleontti. Annettiin sille nimeksi Maxemelleon. Hän on aika suloinen. Yksi yö oli kova tuuli eikä seuraavana päivänä löydetty sitä sen pusikosta, mutta urhoollisesti hän päivän jälkeen kiipesi omaan puuhunsa. Maxista on kuva alhaalla:)

Asiaa ruoasta ja rahasta

Lueskelin tuossa jotain nettisivustoja, ja kaikkialla puhutaan terveellisestä ruoasta, mitä pitää syödä ja mitä ei saa syödä. Täällä perspektiivi ruokaan muuttuu nopeasti. Lähin ruokakauppa on kolmen tunnin ajomatkan päässä ja torilla myydään, mitä pystytään. Vaikka kuinka haluaisi, täällä ei pysty syömään kovin terveellisesti. Luulen, että se onkin yksi iso haaste minulle, mutta myös monille muille täällä pitempään asuville. Päivän ruoat ovat meillä suunnilleen tätä: aamupalalla ja lounaalla supervalkoista leipää ja maapähkinävoita tai puuroa ja joskus banaania tai omenaa. Illallisella riisiä/pastaa/perunaa/nshimaa (maissipuuroa) sekä rape-kasvista (pinaatin tapaista, aika pahaa, tuntee myös nimen RIP) sekä joskus pala kanaa, kalaa tai harvoin lihaa. Luulen, että suurin osa meistä syö paljon vähemmän täällä kuin kotona, mutta silti lihotaan. Mutta toisaalta täällä oppii myös arvostamaan sitä vähää, mitä on, kun kadun toisella puolen lapset näkevät nälkää, eikä heillä ole mitään.

Täällä lähetystyöntekijät elävät lahjoitusten varassa. Yksi päivä keskustelimme, kuinka yksi länsimaalainen lähetystyöntekijä saa enemmän rahaa kuukaudessa lahjoituksissa kuin yksi lähetystyöntekijäperhe, jossa on helposti kahdeksan ihmistä. Ja länsimaalaisten tuetkaan eivät siis kovin suuria todellakaan ole. Ja kun miettii, miten arvokasta työtä (täydellä sydämellä ja paljon!) paikalliset lähetystyöntekijät tekevät, on suru tajuta ja nähdä, että heidän rahansa eivät aina riitä edes ruokkimaan omia lapsiaan. Raha ei riitä edes nshimaan (mahdollisimman halpaa, epäterveellistä, mutta kaloripitoista puuroa). Mutta silti he ovat halukkaita palvelemaan Jumalaa, tekemään työtä, jolla on oikeasti merkitystä.

Cameleon Maxemelleon. Hän on nyt ehkä vähän väsynyt (kuten aina)...