Jännät bussimatkat ja kohti Victorian putouksia
Välillä keskellä Afrikkaa sitä odotti paluuta Suomeen, jossa on kunnolliset suihkut, pesukone, normaalia ruokaa ja muuta. Mutta oikeastaan nuo kaipuun hetket olivat vähissä; nautin ajastani suuresti! Ja kun lähdön hetki Mpulungusta koitti, tippa silmäänhän siinä tuli! Viimeistään siinä bussipysäkillä taisin luvata, että vielä joku päivä palaan tänne.
Vuorokauden bussimatka kohti Livingstonea ja Victorian putouksia. Bussimatkat ovat kyllä jänniä. Bussit eivät ole leveämpiä kuin täällä, mutta vierekkäisiä paikkoja siellä on toisella puolen kaksi ja toisella kolme. Joten penkit ovat kapeita ja tunnelma on tiivis! Ja koska ihmisiä on enemmän kuin penkkejä, istuvat osa bussin käytävällä monien matkalaukkujen seassa. Aina matkan aluksi pastori nousee bussiin saarnaamaan ja rukoilemaan matkan puolesta (mikä on varmasti ihan hyvä juttu..)! Ja bussimatka täyttyy länsimaisesta gospelmusiikista sekä afrikkalaisesta musasta.
Pääsimme Livingstoneen ja saavuttuamme päätimmekin yöpyä kahden yön sijasta kolme yötä, oli sen verran upea ja edullinen hostelli. Livingstorne tosin taisi olla hyttysten valtaama: noiden kolmen illan aikana sääriini ilmestyi yhteensä 27 hyttysen pistosta. No, toivotaan, ettei yksikään ollut malariahyttynen..:) Tosin nyt kotona voi olla turvallisemmin mielin, jos sairastuu. Mpulungussa en lääkärille olisi mielellään mennyt sen jälkeen, kun paikallisessa klinikassa vierailin…
Victorian putoukset olivat ehdottomasti käynnin arvoinen kokemus, vaikka näin kuivalla kaudella näyttää varmasti ihan erilaiselta kuin muuten. Meitä oli varoitettu eväitä varastavista apinoista, mutta päätimme kuitenkin ottaa riskin ja ottaa eväät mukaan pitkälle päivälle. No, niinhän siinä kuitenkin kävi, että apina (tai paviaani), SUURI sellainen nappasi eväslaukkumme. Apinoita kun ei näkynyt missään, päätimme hetkeksi jättää laukkumme ja eväslaukun yksin. Eipä aikaakaan kun apinat kiiruhtivat esiin. Juuri sain napattua käsilaukkumme turvaan, mutta eväslaukun apina sieppasi kädestäni. Taistelu hävitty, ja kuten sanottu, apinat eivät pelkää naisia. Lohduttavaa on, että apina söi ruoat, mutta jätti kassin ja astiat meille. Apinakohtauksen jälkeen apinoita oli joka puolella ja nyt pelkäsimme käsilaukkujemmekin puolesta ihan oikeasti. Ei muuta kuin kepit käteen ja jatkamaan kävelyä. No saimmepahan ainakin nähdä apinoita (jotka oli kyllä söpöjä, mutta arvaamattomia…)
Kohti suomen syksyä...onks ihan pakko?
Viimeisen viikonlopun vietin Lusakassa rentoutuen, nauttien auringosta, hyvästä seurasta ja käyden eläinpuistossa. En olisi halunnut lähteä syksyiseen Suomeen, olisin kovin mielelläni voinut hypätä bussin kyytiin ja lähteä Sambian pohjoiseen takaisin Lake Tanganyikalle. Lentokoneeseen sitä kuitenkin päädyin, ja oli kyllä mahtava lentää päivällä, selkeällä säällä Afrikan yli nähden Afrikkaa etelästä pohjoiseen ilmasta käsin!
Takaisin Suomessa: tiesin, että tulen kaipaamaan paitsi aurinkoa ja lämpöä, mutta ennen kaikkea kaikkia niitä ihania ihmisiä, lämmintä ilmapiiriä, stressittömyyttä ja kiireettömyyttä. Taas sitä muistaa, kuinka etuoikeutetussa asemassa sitä on niin moniin muihin ihmisiin nähden maailmassa. Opiskelijanakin minulla on kaikkea, mitä elämiseen tarvitsen ja niin paljon enemmän. Mutta enemmän kuin tätä omaisuuttani, hyvää ruokaa, pesukonetta, suihkua sun muuta, kaipaan stressitöntä ja kiireetöntä elämää. Aina on aikaa kohtaamiselle ja aina on uusi päivä...
Mitä sitten seuraavaksi?
Jumala on laittanut sydämeeni UNELMAN. Nyt kun olen nähnyt orpokoulun arjen, plussat, sen haasteet ja tarpeet, tahtoisin parin vuoden kuluttua palata takaisin – silloin, kun minullakin on vähän enemmän opetuskokemusta takana. Olisi mahtavaa aina uudelleen parin vuoden välein palata tuohon kouluun. Koska orpokoulun opettajilla on vain vuosi ”lähetystyöntekijä + opettaja –koulutusta” takana, on yhdessä opettajien kanssa työskentely ja oppiminen antoisaa ja tärkeää. Mielestäni on tärkeää, että koulussa on paikalliset opettajat, mutta koulu tarvitsee myös tietoa ja taitoa nykyaikaisista opetusmenetelmistä ja materiaaleista. Opettajat itse ovat käyneet koulun, jossa ei ole opetusmateriaaleja ja jossa opetusmetodit ovat hyvin opettajakeskeisiä. Joten sen lisäksi, että koululle monet lahjoittavat materiaaleja, täytyy opettajia ohjeistaa, miten niitä käytetään. Esimerkkinä löysin koululta vesivärit ja pensselit, mutta yksikään opettaja ei tiennyt kuinka niitä käytetään tai miten niitä voisi hyödyntää opetuksessa. Olisikin hienoa, että kun oma opetuskokemukseni Suomessa lisääntyy, niin voisin olla myös jakamassa uusia ideoita, opetusmetodeja ja materiaaleja orpokoulun opettajien kanssa. Tämän lyhyen harjoittelun aikana olen oppinut myös valtavasti heiltä, ja koen saavuttaneeni tiettyjä tärkeimpinä pitämiäni omia oppimistavoitteita vasta tässä viimeisessä harjoittelussa. Joten tärkeänä lisänä uskon, että tulevaisuudessa opin myös itse niin paljon lisää heiltä!
Oon ihan innoissani uudesta unelmastani! Olen pohtinut paikkaani lähetystyössä pitkään. Tuntuu, että paikkani on ainakin vielä Suomessa, mutta silti sydämessäni on liekki lähetystyölle erityisesti Afrikassa. Ja tämä tuntuu juuri täydelliseltä! Ehkäpä tässä selvisi pieni osa Jumalan tarkoitusta matkalleni..? Ainniin. Mulla on iso nippu Sambian rahaa. Rahanvaihtopiste ei ollut Sambian lentokentällä auki ennen lentoani, Lontoossa Sambian rahaa ei oteta vastaan ja tänään monen yrityksen jälkeen sain kuulla, ettei missään Suomessakaan sitä oteta vastaan. Joten ei ilmeisesti auta muu kuin laittaa raha odottamaan seuraavaa matkaa sinne…;)
Lake Tanganyikalla meillä oli tapana laulaa yhtä kaunista laulua "Light the Lake". Laulu kertoo siitä, kuinka tavoitteena on tavoittaa järven äärellä olevat monet, monet pienet kylät, jotka eivät ole kuulleet evankeliumia. Tässä pari viimeistä säkeistöä siitä.
"We will walk in faith and prayer
in His authority
bringing peace and hope and freedom
for the kingdom is at hand.
The people who live in darkness
will see a great light
our Father in Heaven
has sent the Good News.
We will go and take the gospel
and tell them of your name
we will go in obedience
serve in love around the Lake."
Ja tässä tästä orpokoulusta kerrotaan youtubessa, eli sinne klik!
http://www.youtube.com/watch?v=iw9QsiiLdlU&noredirect=1
