Koko viikko ollut hoppua ja kiirettä, vaikka tuntuu etten ole saanut mitään aikaiseksi. Viimeiseen yöhön pakkaaminenkin jäi, mikä nyt minulta ei ole mikään ihme. Mutta mikäs se tässä valvoessa, viikonloppuna on ilmeisesti aikaa nukkua. Harjoittelun ohjaajan kaverin vaimon veljen pitäisi kuulemma tulla hakemaan minua kentältä, eivätkä he suositelleet yksin liikkumista Lusakassa. Maanantaina on Planin kummivierailu ja tiistaina odottaa vuorokauden pituinen bussimatka harjoittelupaikkaan.
Kaiken tämänviikkoisen stressin, matkajännityksen ja ehkä pienen pelonkin keskellä Jumala on rohkaissut kuitenkin Sanassaan:
Ps. 56:14 "Minä saan vaeltaa Jumalan edessä, siellä missä on elämä ja valo."
Ps. 59:11 "Uskollinen Jumalani, sinä kuljet edelläni."
Ps. 57:8 "Jumala, sydämeni on levollinen, mieleni on tyyni."
Ps. 56:12 "Jumalaan minä luotan, en pelkää mitään."
Afrikka vetää puoleensa, ei sille mitään mahda. Ikinä siellä ei kyllä ole helppoa ollut, enkä odota että olisi tälläkään kertaa. Mutta silti, tai ehkä sen takia, olen oppinut valtavasti - erityisesti Jumalasta ja elämästä.
Tällä kertaa olisi tarkoitus mennä Sambiaan, Lake Tanganyikan erääseen orpokouluun tekemään opiskelujen viimeistä valinnaista harjoittelua. Haastetta ainakin riittää siinä, että yhteistä kieltä ei opetuksessa taida paljonkaan löytyä. Niin, ja unohtamatta hämähäkkejä, joita pelkään ja paljon! Mutta luotan siihen, että kyllä Jumala hulluistaan huolen pitää.
Eräs asia, mitä odotan innolla, on afrikkalainen laulu, tanssi ja ilo! Jabulani Afrika - Iloitse Afrikka!
